”Tuollaisen jätkän lähettivät! Minä pyysin lähettämään tappajan, mutta mikä vitun kynäniska sinä olet?”
Olin samaa mieltä miehen kanssa. Meistä kahdesta hän näytti enemmän siltä, että satunnainen ohikulkija pitäisi häntä tappajana tai vähintään vaimonhakkaajana, toisin kuin minua. Hyvä tappaja ei näytä tappajalta. Ainakaan, jos haluaa toimia huomaamattomasti. Se on siinä suhteessa vähimmäisvaatimus. Hän sen sijaan oli lähes kaksimetrinen, kalju ja tatuoitu naamaa myöten. Kasvoissa olevat tatuoinnit eivät esittäneet mitään, ne olivat vain viivoja ristiin rastiin, kuin tatuoija olisi raivon vallassa sutannut mustetta asiakkaansa naamaan.
”Tule nyt sisään, ei kai tässä ehdi muutakaan. Otatsä juotavaa?”
Kieltäydyin juotavasta, mutta hän kaatoi itselleen viskin baaritiskin takaa, joka oli rakennettu kerrostalokolmion olohuoneen nurkkaan. Istuin puolikaaren muotoiselle plyysisohvalle, jolla silläkin oli ilmeisesti haettu baarimaista tunnelmaa. Pimennetyistä ikkunoista tulevassa vähäisessä valossakin näki sohvan pinnan lian, hilseen ja tupakanreijät.
”Saatana tästä hommasta tule mitään.”
Mies harppoi hermostuneena ympäri huonetta. Kirjahyllyssä oli kirjojen sijaan pokaaleja ja mitaleja, mutta en nähnyt siltä etäisyydeltä lukea, mistä ne oli saatu. Seinillä oli kuvia miesbodareista sekä juliste naisesta rinnat paljaana. Permanentattu vaalea tukka leijui hänen päänsä ympärillä kuin ydinpilvi.
”Onko sulle selitetty tää juttu?”
”Käskettiin tulemaan ja sanottiin, että täällä selitetään mikä on homman nimi.”
”Sähän olet se tappaja? Eikö niin? Että en ole nyt erehtynyt?”
Nyökkäsin. On parempi olla tunnustamatta olevansa tappaja, kenellekään. En epäillyt, että hän olisi keskusteluamme nauhoittanut tai mitään. Ammatin perussääntöihin kuitenkin kuuluu, ettei sitä huudella kylillä. Monitulkintainen nyökkäys riittää. Vakavasti otettavat asiakkaat kuitenkin ymmärtävät, mitä ovat tilaamassa.
”Tää ei ole sitten mikään tappokeikka. Tää nimenomaan ei ole mikään tappokeikka.”
”Mutta tilasit minut paikalle?”
”Tää on enemmänkin sellainen neuvottelutilanne. Sellainen, johon tarvitaan ulkopuolista konsulttia.”
”Minulla on aika kalliit taksat.”
”Raha ei ole ongelma! Kuule! Tiedätsä kuka mä olen?”
”Sain vain tämän osoitteen.”
”Minä järjestän nyrkkeilyotteluita!”
”En seuraa lajia.”
”Nää ei ole sellaisia otteluita, joita näytetään Eurosportilta!”
”En seuraa Eurosportiakaan.”
”Älä vittu ala viisastelemaan. Ole mikä tappaja hyvänsä, mutta minulle et ala viisastelemaan. Kuule, juttu on tämä. Lauantaina, eli ylihuomenna, on sellainen ottelu, että ei vittu ole mitään Eurosportti-kamaa. Rane-Murskaaja ja Metalli-Arska kohtaa kehässä ensimmäistä kertaa. Sitä on vittu odotettu! Kertoimet on kovat! Sinne tulee katsomaan kaikki, ihan kaikki!”
Mies kaatoi itselleen lisää juotavaa. Oikeasta baarista olisi varmasti saanut lasiin jäitäkin, mutta niitä ei ollut, eikä varmaan kaivattukaan.
”Mutta juttu on nyt tää. Rane sanoi, että jättää ottelun välistä. Viime hetkellä jätkä ilmoittaa, ettei ottele! Minulla on siellä isot rahat sisässä ja näistä ei kuule mitään kuittia anneta.”
”Mikä tarkalleen ottaen minun roolini tässä on?”
”Puhut sille järkeä.”
”En ole varsinaisesti mikään jutustelija.”
”Mutta sähän olet tappaja? Uhkailet sitä. Auttais kyllä ihan helkkarin paljon enemmän, jos näyttäisit oikeasti tappajalta. Sähän olet tappanut kuitenkin ihmisiä?”En olisi edes ehtinyt vastaamaan, kun ovikello soi. Mies avasi. Sisään astui toinen mies, joka oli myös iso, kalju ja tatuoitu. Kasvoissa ei ollut tatuointeja, mutta kämmenselkien ja kaulan tatuoinnit antoivat ymmärtää, että ne jatkuivat myös muualla kehossa vaatteiden alla. Kasvot olivat kulmikkaat ja turpeat, kuin se lommoille potkittu puolityhjä jalkapallo, jota syöteltiin lapsuuden hiekkakentillä.
”Istu Rane siihen sohvalle.”
Rane istui viereeni. Se oli minua 50 kiloa painavampi ja melkein päätä pidempi.
”Oliko sulla Otto jotain tärkeätäkin asiaa, kun häiritsit mua mun lomalla.”
”Sun lomallas? Mitä sä lomalla teet?”
”Juon viinaa ja nussin huoria, mitä sitä nyt lomalla tehdään?”
”Vitut sä missään lomalla ole.”
”Minä olen lomalla. MIstä tulikin mieleeni, että miksi täällä ei tarjota vieraalle juotavaa?”
”Sinä saatana millään lomalla ole. Sinä olet lomalla kun minä sanon ja sinä painat duunia kun minä sanon. Ja tällä hetkellä sun duunis on aamusta iltaan hakata salilla nyrkkeilysäkkiä ainakin lauantaihin asti, jolloin sä ottelet Metalli-Arskaa vastaan. Siihen asti ilman viinaa ja huoria. Onko tää nyt ymmärretty?”
”Näkisin tämän niin, että olen yksityisyrittäjä. Sinä et ole minun pomoni, minä olen itse oma pomoni. Yrittäjä pitää lomansa silloin kuin siltä tuntuu.”
”Tajuatko sinä miten paljon minulla tässä rakaa laitettuna likoon? Tätä matsia ei voi enää peruuttaa!”
”Se on jonkun muun ongelma.”
”Se on sinun ongelmasi! Tai siitä tehdään sinun ongelmasi! Tää tässä on tyyppi, joka hoitelee sut, jos ei tule diiliä. Se on niskalaukaus ja betonikengissä satama-altaaseen.”
”Ai tää tyyppi tässä?”
Rane nyökkäsi suuntaani, mutta ei edes vilkaissut minuun.
”Se on palkkatappaja. Tappanut enemmän jengiä kuin sinä olet hakannut handuusi julkisessa vessassa.”
”Ei näytä tappajalta.”
”Ei kai ammattitappaja näytäkään tappajalta. Ei se muuten tappaisi huomaamatta.”
”Näinkö on?”
”Ota ase esiin ja näytä, että olet tosissasi”, Otto suuntasi sanansa minulle.
”Onko se järkevää?”
”Voi helvetti! Kai sinulla sentään pyssy tuli matkaan? Mistä minä sinulle maksan saatanan äpärä! Ota se mutka esiin ja osoita tuota mulkeroa tuossa!”
Otin pistoolini esiin ja tähtäsin vieressä istuvaa Ranea sivuttain rintakehään.
”Jos sä nyt tapatat minut, niin miten mä ottelen lauantaina?”
”Jos sä et ottele lauantaina, niin tää kaveri tappaa sut!”
”Tossa ei ole edes mitään logiikkaa sulla nyt.”
”Minulla ei ole mitään hävittävää. Tässä on sen verran isoista rahoista kyse, että sun henkes ei paina tässä mitään. Jos sä et ottele lauantaina, niin saman tien sinä ja minä molemmat voidaan olla kuolleena. Sieltä tulee kuule sellaiset kaverit perimään niitä rahoja.”
”Edelleen se on sinun ongelmasi.”
Painoin pistoolin vasten Ranen polvea.
”Voisin ampua sen polvilumpiot.”
Otto hätääntyi. Se tarttui minua olkavarresta ja kiskoi rappukäytävään.
”Et helkkarissa ammu sen polvilumpioita. Miten se ottelee lauantaina ilman polvia?” hän huusi sellaisella kihisevällä äänellä, joka yrittää olla kuiskaus, mutta samalla on äänekkäämpi kuin rauhallinen puhe.
”Lähinnä ajattelin pelotella sitä. Mutta musta tuntuu, että se katsoo mun bluffin nyt, kun kiskoit mut tänne.”
”Ai saatana, niin varmaan onkin.”
Otto työnsi minut takaisin sisälle. Rane istui edelleen sohvalla. Otto käski minun osoittaa häntä uudelleen pistoolilla.
”Tää tyyppi ampuu sun polvilumpiot, jos et suostu.”
”Ja mitä sen jälkeen? Luuletko, että suostun sen jälkeen, kun minulta on lumpiot paskana? Ja ottelen sen jälkeen ilman polvia? Miten se onnistuisi? Jotenkin makuulta vai pyörätuolista?”
Rane nousi ja kaatoi itselleen ryypyn jotain kirkasta. Sitä ei näyttänyt tilanne stressaavan lainkaan. Se tiesi, että sillä on kaikki voittokortit käsissään.
Sitä paitsi, miten minä sitä enää pelottelisin? Saatoin vain heilutella asettani tai osoitella sillä. Aseen laukaiseminen asunnossa edes pelottelumielessä olisi huono idea. Jos joutuisin kylmäämään miehen, tekisin sen muualla. Pakottaisin hänet autoon, ajattaisin metsään: kaksi laukausta kehoon ja yksi päähän ja ruumis matalaan kuoppaan. Hiekkaharju on kevyintä kaivaa, mutta ruumis paljastuisi myös helpoimmin. Kuusikangas on juurien vuoksi hankalampaa kaivaa. Paras vaihtoehto on perinteinen suohon sotkeminen.
Huonoin vaihtoehto olisi ampua Arska asuntoon. Ellei jopa mahdoton. Jos joutuisin ampumaan, tekisin sen vain itsepuolustusmielessä. Heti laukauksen kajahdettua tulisi poistua rauhallisesti rappukäytävään, mutta ei heti pihalle. Naapurit laukauksen kuultuaan olisivat kaikki naamat ikkunoissa. Poliisille soitettaisiin. Poliisilta kestäisi tulla paikalle vähintään viisi minuuttia. Kolmen minuutin kohdalla tulisi kävellä reippaasti etuovesta ulos. Kukaan ei muista tavallisen näköistä, rauhallisesti käyttäytyvää normaalivartaloista miestä. Tulisi kävellä rauhallisesti autoon, joka on parkkeerattu naapuritalon pihaan siten, ettei ikkunoista yllä kurkistamaan sen rekisterikilpeä.
”Ne on vitsailut vitsailtu nyt. Tällä alalla ei ole vuosilomia eikä pekkaspäiviä. Sä vittu ottelet lauantaina ja hakkaat sen tyypin.”
”Kai sä tiedät, mitkä kertoimet on?”
”Kai mä vittu tiedän, mitkä kertoimet on!
”Ne on kovat kertoimet.”
”Ne on sellaiset kertoimet, että saan isot rahat, kun tyrmäät Metalli-Arskan.”
”Ne on sellaiset kertoimet, että mulla ei ole tsäänssiä. Metalli-Arska tappaa mut kehään. Mä en lähde sinne teuraaksi.”
”Mä en tiennyt, että sä olet tollanen pelkuri. Siinä kukkoilet minun edessä, mutta oletkin oikea paskahousu! Sitä paitsi, jos sä et lähde sinne kehään tapettavaksi, niin sut tapetaan tässä ja nyt.”
”Mä en ole pelkuri, mutta en ole myöskään idiootti. Metalli-Arskaa ei kutsuta Metalli-Arskaksi sen musamaun takia. Sen nyrkit on metallia. Kerrotaan, että sen rystyset on aivan oikeasti titaania. Kirurgi olisi ne asentanut.”
”Paskapuhetta! Paskapuhetta paskahousulta.”
”Metalli-Arska on niitannut jo kaksi jätkää hengiltä kehässä. Mä en ole se kolmas.”
”Mä olen sun puolestas löynyt vetoa isolla rahalla!”
”Kuka nyt puhuu paskaa? Et sä mun puolesta vetoa ole lyönyt. Sä olet löynyt vetoa Arskan puolesta. 50 donaa. Ja jos ottelua ei järjestetä, sä menetät ne rahat. Näissä otteluissa ei ole mitään pitkävetolappuja, ne tyypit ei palauta rahoja.”
”Haista jätkä pitkä vittu. Sun puolestas olen löynyt vetoa. Mä olen lyönyt aina sun puolestas vetoa. Mä olen järkännyt sut kehään ja pistänyt rahat likoon sun puolestas. Miltä se näyttäis, jos mä löisin vetoa vastustajan puolesta?”
”Sun bulvaanit tiedetään, et sä mua kuseta. Sä lähetät mut kehään tapettavaksi. Ei tule edes mitään sopupeliepäilyjä, Metalli-Arska on tappanut jengiä kehään ennenkin. Ja vielä niin paskoilla kertoimilla. Sä myyt mut halvalla.”
”Nyt on paskapuhetta!”
”Vai löitkö vetoa enemmänkin, kun oli niin paskat kertoimet? Niinpä tietenkin, sä vivutit vähän vielä velkarahalla. Ja lainasit sellaisilta tyypeiltä, joille ei jäädä velkaa. Sä olet Otto maailman paskin uhkapelaaja ja vielä paskempi bluffaaja.”
Otto todella oli huono bluffaaja. Sen hermostunut pälyily paljasti kaiken. Se kaatoi itselleen lisää ja läikytti rinnuksille.
”Tää sovitaan tässä ja nyt. Sä meet sinne ja ottelet vaan sen ottelun. Otat vaikka sitten turpaas. Kyllä sun itsetunto kestää yhden tappion. Mä häviän mun betsit, kyllä mä sen kestän. Tärkeintä on, että tää matsi otellaan lauantaina.”
”Jos mä en tappele tosissani, se näkyy. Silloin viimeistään jengi tajuaa, että tää on oli sopupeli. Silloin mä olen yhtä kusessa kun sä. Ja silloin mä oikeasti päädyn kuula kallossa satama-altaaseen.”
”Kamoon, pitääkö mun anella? Okei, mä anelen. Pliis Rane, hoida tää matsi himaan. Kuinka kauan me on tunnettu? Jos mulla ois lapsia, sä olisit niiden kummi.”
”Jos sä olisit sun nysäkullilla saanut siitettyä jälkikasvua aikaan, mä soittaisin sosiaalihuollon ottamaan ne huostaan.”
”Saatanan jätkä, nyt tuli sulle noutaja! Omassa kotona joutuu kuuntelemaan paskahousun vittuilua. Mä en enää edes välitä mistään rahoista, sulta lähtee henki nyt! Olisit tehnyt yhteistyötä kun oli mahdollisuus…”
Otto ei saanut lausettaan loppuun, kun Rane oli kahdella askeleella tämän luona ja iski tyhjentämänsä lasin tämän naamaan. Lasi räsähti kappaleiksi ja Oton naama muuttui verisohjoksi. Rane kaappasi tämän johonkin vapaapainiotteeseen ja painoi baaritiskiä vasten. Istuin paikallani sekaantumatta tapahtumiin. Oton kasvot muuttuivat tummanpunaisiksi, tatuoinnit katosivat taustaansa. Silmät pullistuivat Oton päässä ja viskinsekaista vaahtoa nousi tämän sinisille huulille. Rane väänsi rajusti vasemmalle ja kuului inhottava rusaus. Otto valahti velttona lattialle. Henki oli jättänyt hänet.
”Eihän teillä ollut mitään sopimusta?”Kielsin minulla ja Otolla olleen mitään voimassaolevaa sopimusta. Rane kaivoi lompakosta nipun seteleitä.
”Mikä se sun taksas olikaan.”
Kerroin taksani.
”Maksan sulle puolet siitä, kun hoidin homman oikeastaan itse. Tämä oli vähän sellaista itsepalvelua.”
Tämä sopi minulle ja otin rahat. Kamppailun mekkala oli varmasti kuulunut naapuriin ja herättänyt saman verran huomiota, kuin mitä laukauskin olisi herättänyt ja poistuin asunnosta ja rakennuksesta mahdollisimman huomaamattomasti.